SieniPidän sienistä. Herkuimpia on kantarellit ja herkkutatit, sekä vaaleaorakkaat ja varmaan moni muu sieni jota en ole edes maistanut. Suppilovahvero alkaa samalla kirjaimella, mutta sen hohto on jo mennyt. Siitä jää jälkimaku, josta en pidä, ja muutenkin turrutin niillä itseni keräämällä niitä tuossa yhtenä syksynä satoja litroja.
Salmiakki ja suklaaElämän Suolat. Niitä voi muuten syödä peräkkäin vuorotellen vaikka kuinka paljon. Salmiakkisuklaa ei silti ole kaupallisena yhdistelmänä kovin häävi.
SinisiipiYksi lapsuuteni lempiperhosista. Minä pidän perhosista. Mietin joskus lapsena, etteikö perhosten vatsat mene sekaisin kun ne joutuu sellaiseen vatkuutukseen lentäessään.
SiemenTiesittekö, että neulelankojen (ja ompelutarvikkeiden + kankaiden ja askartelutarvikkeiden ) lisäksi hamstraan siemeniä. En nyt ehkä hamstraa, mutta on niitä jonkinlainen pieni tulvavarasto aina odottamassa sopivaa istutuskautta. On suuri nautinto, kun saa painaa siemenen kosteaan multaan ja odottaa, odottaa ja odottaa että miten hentona tai vahvana se alkaa itää. Ja odottaa edelleen että millaiset sen ensimmäiset sirkkalehdet on, ja ensimmäiset ”oikeat” lehdet, ja saankä sen pysymään hengissä, ja onnistunko saamaan sen kukkaan...
ihan oikeasti, se on jännää!
Syksy
Syksy on haikea. Se merkitsee minulle luopumista, päättymistä ja nuutumista. Olen kesäihminen. Hyvin vahvasti kesäihminen. Syksyssä on kuitenkin hyvää ne sienet. Ja ensimmäiset kirpeät ja raikkaat syys ilmat, jolloin pystyn aistimaan, että vuodenaika vaihtuu taas ja ennemmin tai myöhemmin marssitaan taas kohti kesää. Tänä syksynä olen kuitenkin löytänyt syksystä uuden ilon; lenkkitossut ja sateisen sään. Tyhjä tie joka odottaa minun rikkovan sen koskemattoman hiljaisuuden ja synkkyyden tuomalla tasaiset askeleet ja kengän alta roiskuvat vesipisarat. Kahjoa, en olis uskonut että minä päädyn juoksemaan yksin vesisateeseen, mutta näin vain kävi. Siitäkin on tullut nautinto.
S (kem. rikki)Tästä ässästä, rikistä, löytyy suora yhteys koulutukseeni. Olen lukenut ammattikorkeassa kemian- ja ympäristötekniikkaa. Kemia ei olisi tullut mieleenikään, jos minulta olisi lukiossa kysytty jatko-opintojen suuntautumista. Tuolle alalle eksyin työelämän kautta, enkä hetkeäkään ole katunut.
SaariVietin lapsuuteni monet kesät kalastamassa Isolla Lamujärvellä. Järvellä oli saaria, joiden oikeita nimiä en silloin tiennyt, joten nimesin ne itse vallitsevan ötökkäkannan mukaan. Pystyisin yhä paikallistamaan Hämähäkkisaaren ja Muurahaissaaren. Käärmesaaressa on jaloissa kahiseva valkoinen hiekka.
Suku
Suku on minulle tärkeä. Ja juuret. Se on sitä, mistä minä olen tullut, ja mitä minusta edelleen tulee, se on osa minua ja minä olen osa sitä. Meissä jokaisessa on jotain yhteistä ja jotain yhteenkuuluvuutta. Juuret minulla on vahvasti siellä, missä olen syntynyt ja kasvanut. Juuret on vahvasti myös täällä, missä olen jo pitkään elänyt, liittynyt osaksi toista sukua ja perustanut perheen. Jos muuttaisin täysin muualle, olisin hetken irrallinen ilman kosketusta maahan, kunnes alkaisin hiljalleen juurtua paikalleen. Silloin minulla olisi juuria jo kolmessa paikassa.
S hihassa (äSSä hihassa)Tilanteessa kuin tilanteessa pitää olla ässä hihassa. Pidän korttipeleistä ja joskus muinoin on tullut pelattua aika paljonkin. Kinkkisiin tilanteisiin löytyy usein ratkaisu, kun ravistaa hihastaan ässän. Jossain tilanteissa paras ässä on se, että hyväksyy tilanteen, eikä yritä tehdä mahdottomia. Siinä olen kuitenkin toisinaan aika huono.
Suru 
Tämä kohta on niin voimakas, että en siitä oikeastaan pysty edes mitään kirjoittamaan. Äkillinen suru voi pysäyttää hetken, lyödä vasten kasvoja, lamaannuttaa ja vaurioittaa pysyvästi. Se jättää jälkensä. Se kulkee osana elämää ja se on osa minua. Lohtuna surussa on muistot.
SairausTämäkin kohta on hyvin voimakas. Pelkään läheisteni sairastumista. Olen itse sairastunut kilpirauhasen vajaatoimintaan Uskomatonta kyllä, mutta pahimman alamäen jälkeen sen diagnosoiminen on ollut kuin lottovoitto ja lupaus paremmasta tulevaisuudesta. Sairaus on vaikuttanut kaikkeen minussa ja kaikkeen minun ympärilläni. Tämä kuuluu surun ohella niihin asioihin, joita ei voi oikeastaan kunnolla ymmärtää ennen kuin sen kokee. Lohtuna tästä löydän sen, että olen saanut sairauteeni hoidon ja alan hiljalleen olla aika kunnossa. Olen oppinut tuntemaan itseäni paljon entistä syvemmin. Vaikka sairauden myötä olen menettänyt paljon, olen saanut myös uusia arvoja elämääni ja olen kasvanut ihmisenä. Matka on ollut rankka, mutta voisimpa sanoa, että kaikesta huolimatta se on ollut sen arvoinen.
SilkkiPidän yhä tätä blogia pääsäänöisesti neuleblogina, vaikka viimeaikoina täällä onkin ollut hiljaista ja vankka painopiste on hiukan siirtynyt neulonnan puolelta muiden kädentaitojen painosta. Silkki materiaalina on ihana kaikilla kädentaitojen aloilla, mutta suurimman erityismaininnan se saa neulonnasta. RRrrakastan silkillä höystettyjä lankoja, silkkivillaa ja silkkimohairia, silkkialpakkaa, puhdasta silkkiä ja niin edelleen. Siinä on luksusta ja jumalaisuutta. Kun silkkilanka, hyvät pyöröpuikot, inspiraatio ja ihana malli yhdistetään, niin rajattomat ovat ne nautinnon hetket kun puikot viuhuvat. Parhaat langat saavat odottaa jopa sopimattoman kauan puikoille pääsyä, sillä kaiken on osuttava kohdalleen. Ei niitä voi hetken mielijohteesta mennä turmelemaan.
Jos haluatte itsekin purkaa elämäänne pieniin osiin yhden kirjaimen merkeissä, niin laittakaa pyyntöä kommenttilootaan!
Amy Butler Sophia Carry All, kangas on vähän villi.
Laukun tekeminen ohjeiden mukaan oli heppoa ja sujuvaa. Ihan kaikki kangaskerrokset eivät aina sopineet koneen paininjalan alle, mutta kun sopivat, jaksoi kone vääntää ilman ongelmia. Neulojakaan ei mennyt ainoatakaan, kerran sain verinäytteen sormen päästä. Vuoresta tuli liian iso ja sitä jouduin hiukan pienentämään ja siltikin se jäi reiluksi. Pohjaan en tehnyt erillistä pohjapalaa vaan lisäsin ohuesta ja taipuisasta leikkuulaudasta leikatun suikaleen suoraan päällisen ja vuorin väliin (se on "ommeltu" kiinni, jotta pysyy varmasti paikallaan).
Vuorifleecestä (ja Tiimarin koristetarranauhasta) syntyi myös kiva myssy, suojaa hyvin korvia.
